Kesä kukassa

Kesällä somekuplassani puhuttiin siitä, kuinka ihmiset julkaisevat usein vain kauniita kuvia hyvistä hetkistä, ja se voi vääristää mielikuvaa toisten elämästä. On hyvä muistutus meille kaikille, että some on aina vain valikoituja palasia.

Visuaalisen alan ihmisenä näen kuitenkin mielelläni kauniita kuvia. Minulle omaan makuuni osuva estetiikka tuo hyvää mieltä, enkä ajattele, että ne kertoisivat suoraan kuvaajan elämästä tai että kaikki olisi täydellistä. Näen ne enemmänkin iloksi jaettuina poimintoina tavallisesta arjesta. (On toki eri asia, jos tarkoitus on harhaanjohtaa ja esittää jotain, mikä ei pidä paikkaansa.)

Ihmisten kuulumiset kiinnostavat minua joka tapauksessa, oli julkaisuissa estetiikkaa tai ei. Ehkä siinä onkin se juju: Kauniit kuvat tuovat hyvää mieltä ja positiivista energiaa, mutta ihmisten kohdalla minua kiinnostaa enemmän se, mitä he ajattelevat, kuin miltä he näyttävät.

Oman arkeni tavallisia näkymiä ovat läppärin näyttö, kuten nyt tätä kirjoittaessa, tai vapaa-ajalla olohuoneemme vallanneet duplot ja pikkuautot. Vaikka kukaan ei julkaise kuvia sellaisesta, en usko meidän olevan ainoita, joiden kodissa se on tuttu näkymä.

Juuri siksi nautin erityisesti kesän valosta ja kukista. Ne ovat niitä arjen pieniä luksuksia, joista syntyy iloa ja jotka on ihana jakaa muidenkin nähtäväksi.

Näissä kuvissa on asetelma, jonka kokosin äitini puutarhassa Lammilla sesongin aarteista. Kuvien kautta saan palasen tunnelmaa talletettua ja voin palata siihen sittenkin, kun kukkien ja valon määrä taas talveksi vähenee.

Sesongin aarteet on Instagram-kuvaprojektini, jossa neljä kertaa vuodessa kokoan asetelman kyseisen sesongin kasveista. Löydät kaikki neljä vuodenaikaa hashtagilla #harjunpelto