Päivänkakkarat piirtopöydällä

“Kukkien merkitystä ei voi selittää ihmiselle, joka ei ymmärrä kukkien merkitystä.” kirjoittaa Eeva Kolu kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt. Kuten Eeva, en minäkään näe syytä edes yrittää; kukat joko kiehtovat tai eivät.

Elokuun lopun lähestyessä aamut alkavat olla jo hieman kirpakoita, ja silloin on mukava palata keskikesän kukkakuvien pariin.

Päivänkakkarat päätyivät piirtopöydälle ilman sen suurempia ajatuksia symboliikasta. Piirtäessäni keskityin sävyihin ja muotoihin. Juju syntyi useiden valkoisten sävyjen kerroksellisuudesta, joilla asetelmassa osa kukista asettui ylemmäs, osa alemmas, ja niin kokonaisuus sai eloa.

Luin myöhemmin niiden symboliikasta ja vastaan tuli useita merkityksiä. Esimerkiksi nykypäivänä päivänkakkara yhdistetään usein rauhaan ja onneen, kun taas viktoriaanisella aikakaudella se edusti myös puhtautta ja viattomuutta.

Ehkä kiehtovin oli kuitenkin ajatus salaisuuksista, joko kyvystä säilyttää niitä tai taideteoksiin piilotetuista pienistä arvoituksista, joista päivänkakkarat olivat vihjeenä.

Siihen symboliikkaan peilaten tässä piirroksessa ei taitaa olla paljon salaisuuksia…